torstai 5. kesäkuuta 2014

Too tired

Tää elämä on niin sekavaa. Kaiken sen jälkeen, mitä oon kokenu, tässä elämäntilanteessa, kaikki pitäis olla ihan hyvin. Ei oo mitään, mitä mun pitäis ns. "stressata". Elämä on menneeseen nähden hyvin rauhallista. Mut silti mun sisällä mä käyn jatkuvaa taistelua. Jatkuvaa ahdistusta, ja kaikki masentaa. Ei oo mielenkiintoa mihinkään. Paha olo velloo mun sisällä viimesenä illalla kun laitan silmät kiinni ja niin kauan et nukahdan, jos nukahdan. Ja ensimmäisenä aamulla, ennen ku saan ees silmiä auki. Se on aika turhauttavaa. Se on todella epämukavaa herätä, ja heti ku saat sun tajunnan pyöriin, ennenku oot avannu ees silmiä, niin purskahdat itkuun, kun tajuut et se on taas sitä samaa paskaa. Eikö tää vieläkään lopu.
 Kun kaiken järjen mukaan mulla ihan oikeasti pitäis olla kaikki hyvin nyt. Nekin asiat, jotka johti mun henkiseen romahdukseen, ei oo enää osana mun arkipäivää. Mun ei tarvi murehtia niitä enää joka päivä.
Kyllähän mä pääsin tästä pahasta olosta hetkeksi pois, ja olin siitä enemmän kuin onnellinen. Mut sitten kun mä yks päivä huomasin, että se on taas tätä, oli järkytys melkoinen. Ja nyt kun tää ahdistus on kymmenen kertaa pahempaa, ja masentaa 24/7.

Tää paha olo raastaa mua sisältä.

Mä oon oikein ruvennu huomaamaan sen muutoksen, mikä mussa tapahtuu, kun oon yksin tai paha olo pääsee valloilleen jossain ihmisten ilmoilla, ja mulle tulee puhuun joku. Se muutos on jotain aivan järkkyä. Ja kun mä en ees ite huomaa sitä, ennen ku jo naureskelen ja hymyilen muka tosi pirteenä ja ilosena. Ja samalla mietin, että miten toiki suhtautuis jos tietäis, et mä en ookkaan oikeesti niin pirtee ja ilonen, ja että mun päässä ei pyöri mitään muuta ku todella synkkiä ajatuksia.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti