Kuulumisia

(Tassa koneessa ei toimi kaikki vokaalit, enka osaa laittaa niita toimimaan, joten siksi sanat valilla kummallisia)

Oon nyt ekaa kertaa viikon pituisella lomalla osastolta. Ens keskiviikkona mulla on hosu, (hoitosuunnitelmaneuvottelu) jossa paatetaan jatkosta. Luultavasti sovitaan etta  koska mun uloskirjaus(!!) on, milla  aikataululla se toteutuu, ja miten jatko kaiken suhteen on muutenkin. Mulla on uk luultavasti viimeistaan 11. joulukuuta, silla silloin mun kolmen kuukauden pakkohoitojakso paattyy. Toki sita voisi viela jatkaa vapaaehtoisena tarvittaessa, mutta ma en usko etta siihen on tarvetta, ainakaan tassa vaiheessa. Mulle tehdaan varmaan aika tarkat jatkosuunnitelmat, ja ohjeet miten toimia jos kotona olo ei sujukaan, tai vointi huononee. 

Oon itse mun uloskirjauksen ja kotiin muuton suhteen ihan positiivisella asenteella. Toki, jannittaa, etta miten kaikki lahtee sujumaan, ja mita sitten jos tulee kauhean pahoja ahdistuksia.  Mutta jos takapakkia tulee, niin sit vaan tarvii reagoida tarpeeksi nopeesti.

On jotenkin tosi outoa, olla taas kotona niin paljon. Tuntuu oudolta ajatella etta siita kun ma menin osastolle, on jo pian vuosi. Ja etta ma olen nyt vasta muuttamassa  takasin kotiin. 

Paljo on tapahtunu, niin hyvaa kun huonoakin, mut kaikesta on selvitty.  Oon saanu paljo uusia ihmisia mun elamaan, ja mulla on huomattavasti paremmat tukijoukot, kuin vuosi sitten tahan aikaan. Oon myos paljon  paremmassa kunnossa, ja paljon paremmissa valeissa mun laheisten ihmisten kanssa.

 

En malttais millaan oottaa et meian napero syntyis jo<3. Aitee on nyt viikolla tasan 32. Nyt ootellaan et menis yli 34. ni sit sais jo hyvilla mielin ootella et koska toveri paattaa ilmestya<3..