maanantai 28. marraskuuta 2016

Mitä mulle kuuluu

Nonniin. Mistähän sitä alottais... Siitä on about ikuisuus ku oon viimmeks kirjotellu. Ei oo jotenki vaa tullu kirjotettua. Plus että ei oo oikein ollu konetta millä kirjottaa, ku se mun vanha ei toimi oikein mitenkään päin, ja puhelimella tai tablella en tosiaan jaksa alkaa yrittää ees mitää pitempää tekstiä.
 Mut joo. Mitä mulle kuuluu nykyään?.. No ööh. Asun Seinäjoella, tälläsessä solukämppä/yhteisö tyyppisessä asumisyksikössä, joka on mielenterveys- ja päihdekuntoutujille. Oon asunut tääl elokuusta asti. Mä tykkään kyl asua tääl ihan. Ohjaajat on suurimmaks osaks mukavia, ja muitten asukkaitten kans tuun ihan hyvin toimeen. Oon oppinu tääl arvostaan tosi paljo omaa rauhaa ja tilaa. Tää vajaa neljä kuukautta mitä oon tääl asunu, on kyl ollu tosi jees. Alunperinhän mun piti muuttaa jo heinäkuun alussa, mutta tuli pari muuttujaa:|..
Juhannuksena kävi sellanen onnettomuus, että mun jalka (vasen) jäi bussin renkaan alle. Se sit murskautu aika kunnolla, ja olin sairaalassa aika pitkään. Kaks ulommaisinta varvasta amputoitiin. Siitä alkoi sit pitkä toipuminen, ja erilaiset hoitotoimenpiteet jotka jatkuu edelleen. Nyt ollaan kuitenkin jo voiton puolella (ainaki toivottavasti!).  Kepeillä edelleen kuljen, mut pyörätuolista oon päässy kokonaan eroon. Ja pystyn kyl jonku verran kävellä ilman keppejäki.

Mitäs muuta. Noo, siskot käy ny molemmat vikaa luokkaa omalla asteellaan. Ama yläasteen viimmestä, eli on ysillä, ja Santra ala-asteen vikaa, eli on kutosella. Selena on Tampereella, sitä en oo nähny pitkiin aikoihin. Luca on nyt vajaa 11 kuukautta, ja just oppinut kävelemään. Se on kyllä sellanenki vili vilperi, jonka perässä saa koko ajan juosta. Mut on se niin sulonen ja rakas pakkaus.

Ja niin. mä seurustelen nykyään. Mulla on maailmasta ihanin tyttöystävä, Ilona. Ollaan oltu nyt joku 3 ja puoli kk yhessä. Ilona asuu muualla, joten nähään vaan viikonloppuisin. noin yhen - kahen viikon välein. Joko mä meen sinne, sen luo, tai se tulee mun luo Seinäjoelle, tai sit mennään yhessä Kauhajoelle. Nytkin tultiin tänään Kauhajoelta, ku oltiin siellä mun tädin synttäreillä, ja sit oltiin viel yks yö mun porukoilla. Ja sit se lähti tänään ajeleen kotiin.
 Mä oon kyllä niin onnekas. Ilona on niin ihana ihminen, ja niin oikea mulle.  Se on kiltti, huomaavainen, hyväsydäminen, se välittää musta oikeesti, jaksaa katella mua vaikeimpinaki päivinä, ja mä voin luottaa siihen täysin. Mä oon tosi onnellinen. Mä rakastan sitä oikeesti. Paljon.


Kaikki mun läheiset ja mun perhe on ottanu sen tosi hyvin vastaan. Äiti oli aluksi vähän nihkee, mut kai se tarvi vaan aikaa sulatella asiaa. Nyt se on jo ihan ok. ja tulee Ilonan kanssa toimeen ihan hyvin.
 Ja mo siis, Jari tai sen puolen sukulaisethan nyt ei tiedä että mä seurustelen tytön kanssa. Paitsi mun serkku, ja ehkä toinen. Se mua aika paljon jännittää, et mitäs sit ku ne saa tietää. Niitten reaktio ku tuskin on kauheen positiivinen. Ne ei varmasti oo mitenkään iloisia mun puolesta tai mitään :'D.

Ja siis Kauhajoella ollessa mua onki vähän jännittäny et ketä kaikkia meiät näkee, ja et ketä tulee vastaan. Kyllähän mun omat kaverit siis kaikki tietää. Mut ne kaikki muut, jotka vois mahollisesti puhua eteenpäin, ni oon vältelly parhaani mukaan. Ainakaan viel ei oo tullu mitään ongelmia (*koputtaa puuta*).

Tällä hetkellä mun elämä ja arki koostuu siis siitä, että oon viikot Seinäjoella kämpillä, keskityn jalan kuntoutukseen ja arjen sujumiseen. Sit on toki noi haavahoidot ja psykan käynnit yms. Viikonloput sit oon yleensä Ilonan kans, joko täällä, sen luona tai Kauhajoella.
Ja koska oon nii joulu-ihminen ku vaa voi olla, oikein kunnon true joulufani, nii ootan tietty jo joulua tosi kovaa. Mulla on oma huone joulukuosissa ollu jo jonku aikaa:D. Mut on ollu ihana sisustaa sitä sillei niinku ite on halunnu. ja hankkia ite valot ja verhot yms.
Ja oon tietty hankkinu jo suurimman osan joululahjoista. Oikeestaan kaikki on vissii hoidossa. Tulossa ainakin. Suurin osa odottaa jo paketeissaan jouluaattoa:).











Joulun ja uudenvuoden jälkeen mun arki muuttuukin aika lailla. Mulla alkaa nimittäin koulu.
Alan opiskella sosiaali- ja terveysalaa, eli tuleva lähihoitsu täälä!:)
Mua jännittää aika paljon. Se, että jaksanko mä vielä sitä arkea, ja että kestäähän mun psyykkinen kunto. Mutta eipä noita asioita tiedä jos ei kokeile:).

Raha-asiat mua vähä stressaa, ku ne on nii sekavia, enkä tiiä paljo mun pitää maksella sossuun ja kelaan takasi yms.. Tosi rasittavaa:|.

Mut en jaksa nyt stressata sitä. Nautin siitä, että saan vaan olla, levätä, ja viettää aikaa täällä mun kavereiden kanssa. Oon ystävystyny muutaman muun asukkaan kanssa, ja tullaan aika hyvin toimeen. Nää tytöt on tosi mukavia:).
 Joulun odotus jatkuu, torstaina onki jo 1. päivä joulukuuta, vähä kivaa!:)


Mutta että sellaasta. Palaillaan, moikka!












 <3: Natsku

perjantai 8. huhtikuuta 2016

I'm eighteen!

On  ehtiny hurahtaan jo jonku aikaa siitä ku viimmeks kirjottelin..
Mut joo, ton jälkeen oon ollu viel jaksolla nuoriso-osastolla, ja mut uloskirjattiin 23. maaliskuuta viimesen kerran nuorisolta.
 Sinne on ny sit ovet kii, koska oon 18.
Nyt mun kotiosasto on T10.
Olin tossa toissa yön osastolla,  ja 18-vuotis synttärinä heräsin osastolta T10.
Että miten meni noin niinku omasta mielestä?
No on onneks vähä menty ees eteenpäin, ku viimevuonna 17-vee synttäriaamuna heräsin lepareista...
Mut joo, mut sit kirjattiin jo eilen ulos ku halusin synttäreiks kotia, ja se eilinen tilanne oli jo ohi.

Eilen menin sit kavereitten kans käymään Krouvis, mun ekalla "yhdellä".

Tänään meen mun tädin kanssa viihteelle, kattomaan vähä Kauhajoen hurjaa yöelämää:P.
Mä en tosiaa ite kännin vuoks juo, ni ostin vaa pari juomaa. Mut oli hämmentävä tunne ostaa ite tupakkaa ja alkoholia.
Mut joo, saa ny nähä mitä tästä tulee.

Huomenna on kotona mun synttärit. Sinne tulee niinku lähisuku ja ystävät. esim kummit yms.
 Sit meiä pitäis vissiin ens viikolla lähtee kahen lähimmän kaverin kanssa laivalle, vähä niinku mun synttäreitten kunniaks:).

Mut joo, eipä mulle mitään erikoista kuulu. Vähä on ollu pahaa oloa ja itsetuhoisia ajatuksia täs viime aikoina, jonka takia siel kympilläki olin yhen yön. Mut kai täs pärjätään:).



keskiviikko 10. helmikuuta 2016

Kuulumisia

Mut uloskirjattiin osastolta 29.1.
Mulla oli intervalli-jakso heti viikon päästä, eli viime lauantaista maanantaihin.
Hosussa kävi ilmi että mun ajokorttiasia ei ollukkaa ihan nii yksinkertainen ku mä luulin.
Lääkäri sanoi että mun yläasteen nuorison terveystodistus ei kelpaa, koska oon ollu sairaalajaksoilla sen jälkeen. Ja että sitä ei kirjoiteta mulle ilman että oon ollu määrätyn ajan ilman itsetuhoisuutta. Sovittiin että jos kuukauden oon täysin itsetuhoton, lääkäri voi kirjoittaa sen. Ja senkin jälkeen kun saan ajokortin, niin jos joudun itsetuhoisuuden takia sairaalaan, multa voidaan ottaa kortti pois.
Ja tämä tarkoittaa ilmeisesti sitä, että ennen ku mulla on se terveystodistus, en voi ajotunteja vielä aloittaa.
En nyt sitten tiedä kerkeänkö kaikkia tunteja suorittaa ennen synttäreitä eli huhtikuun seitsemättä.
Tuli aika puskista tuo, ja olin/oon aika pettynyt. Mutta ehkä tää nyt sit saa mut tsemppaamaan sen suhteen.
Mun pitäis muutenkin käydä sielä autokoululla kysymässä että koska mä voin aloittaa niitä teoriatunteja.

Oon tässä viime aikoina selvitellyt vähän sijaisuusjuttuja. ja hakenut kesätöitä.
Eilen olin kehitysvammaisten kerhossa avustamassa/ohjaamassa. On ne niin valloittavia persoonia:).

Mun paras ystävä Venla tulee meille huomenna!<3:)
On pitkä aika siitä ku ollaan viimeksi nähty, ja mulla on sitä kamala ikävä!
Venlan kanssa on niin ihanaa, ku me ymmärretään toisiamme niin hyvin, ja sille voi kertoa lähes kaiken.

Meidän pikkuinen Paavo on tänään jo kuukauden!<3:)

Ulkona on jännä ilma. Lumien sulettua tosi keväinen. Mulle tuli tosi kiva fiilis, ois ihanaa ku olis jo kevät:). Menis jo nää talvikuukaudet!






 

         
           




sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Siitä tulee vielä runopoika, laittaa joku päivä kaikki viulut soimaan.

Oon taas osastolla. Reilun kuukauden mä kotona olinki..
Nyt on tasan kaks viikkoa siitä ku mä lauantain ja sunnuntain välisenä yönä viiltelin yhden kaverin kotona, jonka luona olin mun tädin kanssa yökylässä.
Ahdistus vaan kävi liian suureksi ja mä sorruin.
Sitten ku mun täti huomas mitä oli tapahtunu, se soitti äiteelle, joka tuli mun isäpuolen kanssa, ja lähettiin seinäjoelle päivystykseen.
Siellä mun haavat tikattiin, ja jäin sinne päivystykseen yöksi, että aamulla tulisi psykiatri arvioimaan että menenkö osastolle.  Äitee ja isäpuoli lähti kotiin.
Sunnuntaina kahen aikaan menin ambulanssilla psykiatrian akuuttipolille, jossa lääkäri määräs mut vastentahtoiseen tarkkailuun nuoriso-osastolle.
Tarkkailu kesti sen kolme kokonaista päivää, ja mulle tiistaina omahoitaja sanoi että lääkäri on sanonu että päätös tarkkailun jälkeen vapauttava, mut että ne suosittelee kriisijaksoa, että tarkistetaan lääkitystä yms.
No, mulla sitten ahdistus sillon tiistai-iltana kävi ylivoimaiseksi, ja jouduin lepareihin, koska olin tosi itsetuhoinen.
Seuraavana  päivänä mä jäin kiinni saksien ja kuorimaveitsen piilottamisesta, ja yritin  melkein hirttäytyä sälekaihtimien naruun.
Joten mut määrättiinkin torstaina pakkohoitoon.
Mulla oli tän viikon keskiviikkona hosu, (hoitosuunnitelmaneuvottelu) jossa päätettiin että oon nyt hoitojaksolla osastolla, määrittelemättömän ajan, ja kahen viikon päästä on uus hosu, jossa katotaan taas miten jatketaan.

Nyt oon kotilomalla, to-ma, ja mulle on joka ilta perjantaista asti soitettu osastolta, mun vointia, ja että miten menee.

Kotona arki on vauvantuoksuista ja ihanaa, mun pikkuveli syntyi 10.1.2016, 3250g ja 50cm.
Täälä on ylpeä isosisko<3 :).

"Hänellä on sielukas katse, isoäiti tiesi.
. Lapsella on sydän paikallaan, lämmittää kuin tuvan liesi.
 Tuo poika on herkkä niin, jos loukkaantuu niin itkee itsensä tainnoksiin.
Voi kumpa ei joutuisi vaikeuksiin.
Siitä tulee vielä runopoika, laittaa joku päivä kaikki viulut soimaan.
Ei tule ehkä kunnon miestä oivaa, yhteiskunnan ratasta vaan kapinoiva,
Siitä tulee vielä runopoika, laittaa joku päivä kaikki viulut soimaan.
Ei tule ehkä kunnon miestä oivaa, tehokasta toimijaa, vaan unelmoiva."



sunnuntai 20. joulukuuta 2015

I can't live without you!


 Mua on ahdistanu aika paljon.
Uskon asiat. Koska paholainen kiusaa, ahdistaa, ja yrittää saada mut epäilemään.
Mä haluan uskoa Jeesukseen, ja elää uskossa!









maanantai 14. joulukuuta 2015

Uk päivä!

Mulla oli tänään loppuhosu, ja uloskirjaus osastolta!:)
Hassua, että tasan vuosi sitte, joulukuun 3. päivä mulla oli polilla neuvottelu, jossa päätettiin että meen osastolle, ja nyt tasan vuoden päästä siitä, tänään mun viimesin jakso päättyi.
Tän vuoden synttärit oli äiteelle vähä paremmat ku viime vuonna:S:D.

Toki mua nyt vähä jännittää, ja onhan tää sillee uus tilanne,ku ekaa kertaa vuoteen, asun nyt kokonaan ja pelkästään kotona.  Mut onneksi mulla on aika tarkka kriisisuunnitelma, miten toimia, jos vointi huononee.
Mulla ei ollu läheskään haikea olo, verrattuna siihen tilanteeseen kun mut viimeksi uloskirjattiin osastolta.
Nyt olin vaan tyytyväinen että sinne ei tarvi tällä erää enää takasin mennä.
Toki sillee on vähän haikee olo, sinne jäi taas tärkeitä ihmisiä, joita on tottunu näkee joka päivä, ja nyt niitä näkee paljon harvemmin.. Mut onneks välimatkat on aina kuljettavissa!<3:)

perjantai 20. marraskuuta 2015

Kuulumisia

(Tassa koneessa ei toimi kaikki vokaalit, enka osaa laittaa niita toimimaan, joten siksi sanat valilla kummallisia)

Oon nyt ekaa kertaa viikon pituisella lomalla osastolta. Ens keskiviikkona mulla on hosu, (hoitosuunnitelmaneuvottelu) jossa paatetaan jatkosta. Luultavasti sovitaan etta  koska mun uloskirjaus(!!) on, milla  aikataululla se toteutuu, ja miten jatko kaiken suhteen on muutenkin. Mulla on uk luultavasti viimeistaan 11. joulukuuta, silla silloin mun kolmen kuukauden pakkohoitojakso paattyy. Toki sita voisi viela jatkaa vapaaehtoisena tarvittaessa, mutta ma en usko etta siihen on tarvetta, ainakaan tassa vaiheessa. Mulle tehdaan varmaan aika tarkat jatkosuunnitelmat, ja ohjeet miten toimia jos kotona olo ei sujukaan, tai vointi huononee. 

Oon itse mun uloskirjauksen ja kotiin muuton suhteen ihan positiivisella asenteella. Toki, jannittaa, etta miten kaikki lahtee sujumaan, ja mita sitten jos tulee kauhean pahoja ahdistuksia.  Mutta jos takapakkia tulee, niin sit vaan tarvii reagoida tarpeeksi nopeesti.
On jotenkin tosi outoa, olla taas kotona niin paljon. Tuntuu oudolta ajatella etta siita kun ma menin osastolle, on jo pian vuosi. Ja etta ma olen nyt vasta muuttamassa  takasin kotiin. 
Paljo on tapahtunu, niin hyvaa kun huonoakin, mut kaikesta on selvitty.  Oon saanu paljo uusia ihmisia mun elamaan, ja mulla on huomattavasti paremmat tukijoukot, kuin vuosi sitten tahan aikaan. Oon myos paljon  paremmassa kunnossa, ja paljon paremmissa valeissa mun laheisten ihmisten kanssa.


 

En malttais millaan oottaa et meian napero syntyis jo<3. Aitee on nyt viikolla tasan 32. Nyt ootellaan et menis yli 34. ni sit sais jo hyvilla mielin ootella et koska toveri paattaa ilmestya<3..