I can't live without you!

 Mua on ahdistanu aika paljon.
Uskon asiat. Koska paholainen kiusaa, ahdistaa, ja yrittää saada mut epäilemään.
Mä haluan uskoa Jeesukseen, ja elää uskossa!

Uk päivä!

Mulla oli tänään loppuhosu, ja uloskirjaus osastolta!:)
Hassua, että tasan vuosi sitte, joulukuun 3. päivä mulla oli polilla neuvottelu, jossa päätettiin että meen osastolle, ja nyt tasan vuoden päästä siitä, tänään mun viimesin jakso päättyi.
Tän vuoden synttärit oli äiteelle vähä paremmat ku viime vuonna:S:D.

Toki mua nyt vähä jännittää, ja onhan tää sillee uus tilanne,ku ekaa kertaa vuoteen, asun nyt kokonaan ja pelkästään kotona.  Mut onneksi mulla on aika tarkka kriisisuunnitelma, miten toimia, jos vointi huononee.
Mulla ei ollu läheskään haikea olo, verrattuna siihen tilanteeseen kun mut viimeksi uloskirjattiin osastolta.
Nyt olin vaan tyytyväinen että sinne ei tarvi tällä erää enää takasin mennä.
Toki sillee on vähän haikee olo, sinne jäi taas tärkeitä ihmisiä, joita on tottunu näkee joka päivä, ja nyt niitä näkee paljon harvemmin.. Mut onneks välimatkat on aina kuljettavissa!<3:)

Kuulumisia

(Tassa koneessa ei toimi kaikki vokaalit, enka osaa laittaa niita toimimaan, joten siksi sanat valilla kummallisia)

Oon nyt ekaa kertaa viikon pituisella lomalla osastolta. Ens keskiviikkona mulla on hosu, (hoitosuunnitelmaneuvottelu) jossa paatetaan jatkosta. Luultavasti sovitaan etta  koska mun uloskirjaus(!!) on, milla  aikataululla se toteutuu, ja miten jatko kaiken suhteen on muutenkin. Mulla on uk luultavasti viimeistaan 11. joulukuuta, silla silloin mun kolmen kuukauden pakkohoitojakso paattyy. Toki sita voisi viela jatkaa vapaaehtoisena tarvittaessa, mutta ma en usko etta siihen on tarvetta, ainakaan tassa vaiheessa. Mulle tehdaan varmaan aika tarkat jatkosuunnitelmat, ja ohjeet miten toimia jos kotona olo ei sujukaan, tai vointi huononee. 

Oon itse mun uloskirjauksen ja kotiin muuton suhteen ihan positiivisella asenteella. Toki, jannittaa, etta miten kaikki lahtee sujumaan, ja mita sitten jos tulee kauhean pahoja ahdistuksia.  Mutta jos takapakkia tulee, niin sit vaan tarvii reagoida tarpeeksi nopeesti.

On jotenkin tosi outoa, olla taas kotona niin paljon. Tuntuu oudolta ajatella etta siita kun ma menin osastolle, on jo pian vuosi. Ja etta ma olen nyt vasta muuttamassa  takasin kotiin. 

Paljo on tapahtunu, niin hyvaa kun huonoakin, mut kaikesta on selvitty.  Oon saanu paljo uusia ihmisia mun elamaan, ja mulla on huomattavasti paremmat tukijoukot, kuin vuosi sitten tahan aikaan. Oon myos paljon  paremmassa kunnossa, ja paljon paremmissa valeissa mun laheisten ihmisten kanssa.

 

En malttais millaan oottaa et meian napero syntyis jo<3. Aitee on nyt viikolla tasan 32. Nyt ootellaan et menis yli 34. ni sit sais jo hyvilla mielin ootella et koska toveri paattaa ilmestya<3.. 

I'm here again!

Siitä onki jo kunnolla aikaa ku oon viimeksi kirjotellu.
Paljo on tapahtunu, ja mun elämä on muuttunu aikalailla.
Osastolla tuli oltua pitkä pätkä, jonka jälkeen muutin paremman tulevaisuuden toivossa heinäkuussa  nuorisokotiin. -Asiat vaan ei aina mene niinku suunnittelee, jonka johdosta oon taas osastolla, ja hoitojakso on ainakin jouluun asti.
Mutta tällä hetkellä mulla on itellä ainakin jo vähän parempi olo. Ei oo enää läheskään niin toivoton olo, ja pystyn jo ajatteleen tulevaisuutta.

Mietin tässä ku uudistelin tätä blogin ulkoasua, että ku haluun ny alkaa kirjotteleen taas aktiivisesti, et pitäiskö mun sit poistaa vanhat postaukset, että voisin pitää julkisena. Et ku toisaalta haluan kirjottaa tänne muutaki, et tää ei ois enää pelkästään sitä pahan olon purkua, vaan kertois mun elämästä ylipäätään.  Toisaalta, sillon mun elämä oli pelkästään sitä pahaa oloa, ja nyt on tosi paljon kaikkea muutaki. Mutta päädyin siihen, että en poista vanhoja postauksia, koska ne kuitenkin on osa mun elämää.

Toki,mulla on edelleen paljon sitä ahdistusta, ja masennus on ikävä osa elämää,ja vaikka kaiken sen entisen lisäksi on syömisen kanssa taistelua päivittäin, niin osaan jo nähdä elämässä niitä pieniä hyviä asioita. En tällä hetkellä oo enää niin kamalan itsetuhoinen, en oo viillelly tai yrittäny mitään itsetuhoista kuukauteen, ja se on mulle paljon.
Ja mun ajatusmaailma on muuttunut aikalailla. Tällä hetkellä mä haluan elää, ja olla onnellinen.
Entisen itsetuhoisuuden sijasta mulle on tullut aika paljon pelkotiloja ja paniikkia. Ne on jotain josta mielelläni pääsisin eroon, mutta mikään ei tapahdu yhdessä yössä..

Pääosin mun elämänkatsomus on paljon positiivisempi entiseen verrattuna. Toki, aina tulee niitä takapakkeja, huonompia päiviä, ja jaksoja, mutta jaksan jo uskoa, että niistä pääsee aina yli:). Kyllä se elämä aina voittaa, toivottavasti:).

Tällä hetkellä oon viettämässä syyslomaa kotona, osastolta lomilla, ja mulla on iha ok fiilis, ja on ihanaa vaan olla kotona. Polttaa kynttilöitä, juoda teetä, istua sohvalla koneen kanssa, ja vaan olla. 
Jossain vaiheessa varmaan näen kavereita, mutta ajattelin nyt pääasiassa vaan olla perheen kanssa ja levätä.

Toki äiteelle pitää vähän olla avuksi, ku sen pitää olla vuodelevossa. 
    Niin, muuten, yks ihana uutinen, äiti on raskaana, mä saan pikkuveljen! <3 :)
Ja koska äiteellä on suuri ennenaikaisen synnytyksen riski, sen pitää levätä nyt paljon. 
LA on 15.1.  Mutta on enemmän kuin todennäköistä, että napero ei oo kauheen kärsivällinen, ja haluu maailmaan jo aikasemmin.  Oon tosi innoissani, enkä malttaisi millään oottaa. Mä rakastan hoitaa vauvoja, ja nyt ku on vielä ensimmäinen pikkuveli!