I'm here again!

Siitä onki jo kunnolla aikaa ku oon viimeksi kirjotellu.
Paljo on tapahtunu, ja mun elämä on muuttunu aikalailla.
Osastolla tuli oltua pitkä pätkä, jonka jälkeen muutin paremman tulevaisuuden toivossa heinäkuussa  nuorisokotiin. -Asiat vaan ei aina mene niinku suunnittelee, jonka johdosta oon taas osastolla, ja hoitojakso on ainakin jouluun asti.
Mutta tällä hetkellä mulla on itellä ainakin jo vähän parempi olo. Ei oo enää läheskään niin toivoton olo, ja pystyn jo ajatteleen tulevaisuutta.

Mietin tässä ku uudistelin tätä blogin ulkoasua, että ku haluun ny alkaa kirjotteleen taas aktiivisesti, et pitäiskö mun sit poistaa vanhat postaukset, että voisin pitää julkisena. Et ku toisaalta haluan kirjottaa tänne muutaki, et tää ei ois enää pelkästään sitä pahan olon purkua, vaan kertois mun elämästä ylipäätään.  Toisaalta, sillon mun elämä oli pelkästään sitä pahaa oloa, ja nyt on tosi paljon kaikkea muutaki. Mutta päädyin siihen, että en poista vanhoja postauksia, koska ne kuitenkin on osa mun elämää.

Toki,mulla on edelleen paljon sitä ahdistusta, ja masennus on ikävä osa elämää,ja vaikka kaiken sen entisen lisäksi on syömisen kanssa taistelua päivittäin, niin osaan jo nähdä elämässä niitä pieniä hyviä asioita. En tällä hetkellä oo enää niin kamalan itsetuhoinen, en oo viillelly tai yrittäny mitään itsetuhoista kuukauteen, ja se on mulle paljon.
Ja mun ajatusmaailma on muuttunut aikalailla. Tällä hetkellä mä haluan elää, ja olla onnellinen.
Entisen itsetuhoisuuden sijasta mulle on tullut aika paljon pelkotiloja ja paniikkia. Ne on jotain josta mielelläni pääsisin eroon, mutta mikään ei tapahdu yhdessä yössä..

Pääosin mun elämänkatsomus on paljon positiivisempi entiseen verrattuna. Toki, aina tulee niitä takapakkeja, huonompia päiviä, ja jaksoja, mutta jaksan jo uskoa, että niistä pääsee aina yli:). Kyllä se elämä aina voittaa, toivottavasti:).

Tällä hetkellä oon viettämässä syyslomaa kotona, osastolta lomilla, ja mulla on iha ok fiilis, ja on ihanaa vaan olla kotona. Polttaa kynttilöitä, juoda teetä, istua sohvalla koneen kanssa, ja vaan olla. 
Jossain vaiheessa varmaan näen kavereita, mutta ajattelin nyt pääasiassa vaan olla perheen kanssa ja levätä.

Toki äiteelle pitää vähän olla avuksi, ku sen pitää olla vuodelevossa. 
    Niin, muuten, yks ihana uutinen, äiti on raskaana, mä saan pikkuveljen! <3 :)
Ja koska äiteellä on suuri ennenaikaisen synnytyksen riski, sen pitää levätä nyt paljon. 
LA on 15.1.  Mutta on enemmän kuin todennäköistä, että napero ei oo kauheen kärsivällinen, ja haluu maailmaan jo aikasemmin.  Oon tosi innoissani, enkä malttaisi millään oottaa. Mä rakastan hoitaa vauvoja, ja nyt ku on vielä ensimmäinen pikkuveli!