I just don't get it

Mä oon tässä nyt jo jonku aikaa miettiny, että minkä takia viiltely on sellanen asia mitä pitää hävetä.

 Siis miksi ihmiset suhtautuu viiltelyyn niin, että sitä pitäis hävetä? Mä tiedän sen omasta kokemuksesta, että on todella tuskastuttavaa varsinkin näin kesä kuumalla olla aina pitkähiainen paita päällä, ja pitkälahkeiset housut jalassa. Se vaan on jotenkin niin automaatio. Mulla itsellä se on ainakin sitä, että mä olen tottunut olemaan ihminen, joka pärjää aina. Joka menee läpi vaikka harmaan kiven. Johon ei vaikeudet oo pystynyt vaikuttaan. Nyt, jos mä kulkisin niin että mun arvet ja haavat näkyisi, ihmiset näkisi että kaikki ei ookkaan hyvin. Että on jotain ongelmia. Ja se taas ei sopisi siihen mun "rooliin". Koska eihän ne ongelmat oo vaikuttanut muhun! Mä oon se jolla kaikesta huolimatta on kaikki hyvin ja aina kivaa.  Mulle tulisi liian heikko ja paljas olo. 

 Ja mä tiedän, että ihmiset alkais puhuun että mä haen huomiota, ja on ihmisii joilla on paljo vaikeempaa. 

Ihmiset arvostelis, koska ne luulis tietävänsä mun elämästä kaiken. Vaikka oikeesti mun nykyisestä elämästä ei tiä kaikkee kuin mun kaks parasta ystävää, ja osa perheestä.

  Tästä päästäänki siihen, miksi se on väärin olla heikko. Miksi se on "häpeä"? Eikö se ole aivan luonnollista että ihminen näyttää miltä siitä tuntuu? Onko se sit juurikin tämä suomalainen perusperiaate, että läpi vaikka harmaan kiven. Että miehet ei itke, ja tunteita ei näytetä. Onko se sitten ihmekään että rupee porukka sortuileen ja hetken päästä kaikki on osastoilla? 

Ja sit sekin, et jos joku sairastuu masennukseen, niin seki on häpee. Sitä salaillaan. Kaikkien pitää luulla että kaikki on kondiksessa. Että ei oo mitään ongelmia. Tekohymy kasvoilla, ja kunhan saa muut vakuutettua, niin kaikki on hyvin. Vaikka olisi  just itkeny koko yön, päässä ei pyöri mitään muuta kuin itsemurha, ja kädet ja jalat on täynnä viiltoja.  Mutta kunhan kulissit on pystyssä niin kaikki on hyvin! 

 Viiltelykin on sellanen asia, jota monet tekee eri syistä. Useimmilla se on keino helpottaa pahaa oloa. Tuntee jotain fyysistä joka vie ajatukset muualle, kun henkinen kipu ja ahdistus on jotain sietämätöntä.  Se helpottaa sitä ahdistusta todella paljon. Vaikkakaan ei kovin pitkään, mutta edes hetkeksi. Ja tässä mun tilanteessa, mun mielestä muutama arpi käsivarressa on aika vähän, kun vertaa siihen, että on ollut todella lähellä etten mä olis täällä enää ollenkaan.
 Jokasellahan ihmisellä on joskus paha olla ja ahdistaa. Jokanen purkaa sitä ahdistustaan erilailla. Viiltely on  yks niistä keinoista.Se ei oo ehkä mikään järkevin keino, mutta no ainakin mulla se auttaa. Enkä mä todellakaan haluu rohkaista ketään, viilteleen, mutta empä ainakaa tuomitse.