I cannot make you understand

Tää on vaan liian raskasta. Oon ihan poikki, ei tästä mitään tuu. Mulla ei oo missään hyvä olla. Mä en jaksa tätä. Mua pelottaa. Mitä jos mulla on aina näin huono olla? Jos ne  terapiat, hoidot ja lääkkeet ei autakkaa mitää? Ja jos ihan äärimmäisyyksiin pitäs mennä, ja joutuisin osastolle, niin mitä jos sekään ei auta? Mitä jos mä vaan joudun elää tän kans ja mikää ei auta? Ei toi nyt ehkä oo ihan kauheen todennäköistä, mutta tollaset asiat mun päässä on nyt pyörinyt. Ja mua pelottaa. 

Mä en ihan oikeesti jaksais käydä tota koulua. Mulla ei oo voimia siihen.

Masentaa ihan liikaa. Mua ahdistaa kaikki. Tuntuu taas että missää ei oo mitään järkeä. Mä en jaksa. Miks pitäis ees jaksaa, ku ei missään oo mitään järkee. Minkä takia muka?

Miks kaikki haluu niin palavasti elää? Ei tällä elämällä oo mitään antaa, kun kaikki vaan sattuu ja tuottaa pahaa oloa.
Mun hyvä ystävä on joutunut sairaalaan, eikä lääkärit tiä mikä sillä on. Mua pelottaa sen puolesta. Tää nyt kaiken  muun päälle  tuntuu niin raskaalta. Stressaa ja hajottaa ihan hirveesti. Ja sit samalla tuntuu et oon ihan helvetin itsekäs kun aattelen  vaa miten tää mulle on raskasta, kun aattelee miten pelottavaa ja raskasta tää sille ystävälle on!