Musta tuntuu joka päivä enemmän että mä en kuulu tänne.
Mä katson maailmaa ja luontoa.
Mä katson maailmaa ja luontoa.
Se näyttää omalla tavallaan kauniilta, ja ihmiset jokseenkin tyytyväisiltä.
Mä en kuulu tänne, koska en osaa olla tyytyväinen.
Mun ei ole tarkoituskaan jatkaa.
Mä katson ihmisiä ympärilläni; On surua, riitaa, stressiä, huolta.
Mutta tämän lisäksi on myös iloa,onnistumista, ja onnellisuutta.
He kykenevät vaikeuksista huolimatta olemaan onnellisia, ja nauttimaan elämän pienistä iloista.
Mutta tämän lisäksi on myös iloa,onnistumista, ja onnellisuutta.
He kykenevät vaikeuksista huolimatta olemaan onnellisia, ja nauttimaan elämän pienistä iloista.
Mä katson ihmisiä ympärilläni ja mietin, että millaisena heidän elämänsä jatkuu sitten kun mua ei ole.
He ovat varmaankin aluksi surullisia.
He ovat varmaankin aluksi surullisia.
Jonkun ajan kuluttua he alkavat kuitenkin ymmärtää, että elämän on jatkuttava.
Pikkuhiljaa, aivan huomaamatta he alkavat löytää arjesta pieniä iloja.
Pikkuhiljaa, aivan huomaamatta he alkavat löytää arjesta pieniä iloja.
Lasten nauru
Onnistuminen
Uuden oppiminen
Hyvä kirja
Lämmin viltti ja muki teetä
Ystävien ymmärtäväisyys
Läheisyys
Hyvä musiikki
Nuo ovat asioita joista mä en ole osannut iloita enää pitkään aikaan.
Mun arkeen kuuluu vain ahdistusta ja masennusta. Viiltelyä ja itkua.
Kaikki on vain harmaata ja mustaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti