My mind is killing me

Pelko. Ahdistus. Masennus. Itsetuhoisuus. Väsymys. Tekopirteys. 

 Nää sanat kuvaa aika hyvin mun fiiliksiä, olotilaa, ja oikeestaan koko elämää just nyt. 

Mua pelottaa mun pään sisällä pyörivät asiat, sekavat ajatukset, koulun alku, se että ihmiset olettaa että mä pystyn samoihin asioihin kuin aina ennenkin, ilman mitään ongelmia. Oonhan mä tehnyt sen sata kertaa ennenkin.. Nimenomaan,  kun se olikin ennen.  

 Musta tuntuu taas, että ei oo mitään järkee elää. Et ei mulla ole mitään väliä. Ja en tajuu miks ihmiset hinkuu elämää ja elämistä. Kun täähän on yhtä paskaa koko ajan. Miks se on nii tavoteltavaa? 

 Mua yksinkertasesti ahdistaa taas kokoajan. Eikä mulla oo mitään motivaatioo mihinkää. Miks oliskaa? 

Oon kauheen väsynyt, mutta silti mua turhauttaa olla paikallaan. Tein mä mitä vaan niin koko ajan on paha olo. 

Masentaa.

 Tekis mieli viiltää, mut en haluu tehä sitäkään ku sit pelkään sitä turhautumista jos se terä ei uppookkaan syvälle.   

Mä en jaksa mennä sinne kouluun. Se ahdistaa mua. Enkö mä vois vaan jäädä kotiin? Pitää vaikka jonku välivuoden.  Mä en vaan jaksa stressata. 

 

Oon huomannut, että oli asia mikä vaan, en uskalla ees yrittää koska pelkään sitä epäonnistumista kuollakseni..